LEHMÄNLYPSY on kivaa, kun sen oppii, voi käsin tai koneella. Koneella on helpompaa, mutta käsillä se on kivempaa. Kerran minä viisaana serkkuni kanssa lypsimme lehmiämme käsin. Siitäpä soppa syntyikin. Serkkuni alkoi ampua minua maidolla, suoraan utareesta! No, siitäpä syntyi hieno sota. Siinä me sodimme niin kauan, kunnes olimme yltäpäältä lehmänmaidossa. Isäni tuli sanomaan, että nyt pesuun :D Se oli kyllä tosi hauskaa : D

Ani, niin sanotusti miniatureholsteinfriisiläinen, on ihana ja ihmisystävällinen ammuli täällä meillä. :)

Se rakastaa saada olla vapaana pihalla ja se tykkää juoksemisesta. Tavallisesti vasikat ovat kahleissa tai aitauksessa, mutta meidän Ani onkin erikoisuus : D

Sen suku koostuu pienistä friisiläisistä, mutta minäpä olen keksinyt ihan oman rodun Anille: Miniatureholsteinfriisiläinen. Sellaista rotua ei oikeasti oli edes olemassa, mutta Ania voisi siksi sanoa, koska se on niin pieni ja suloinen, ettei parempaa löydy. Eipä taida multa nyt tähän hätään löytyä Anyn kuvaa, mutta kyllä se vielä ilmaantuu. :)